vähä runoutta,
vaik en oo kyl mikkää mestari-riimittelijä..
joskus on vaa tehtävä päätöksii,
pitää siit oikeest kii
kuitenkaa ei voi tietää,
millon sen oikeen löytää
vihdoi must tuntuu et oon sen löytäny,
vaik jonkunaikaa kestiki
kaikki tuntuu vaa nii helpolta,
paitti irti päästäminen siit väärästä
oon pahoillani kaikesta,
ehkä tä on vaa parasta
koita ymmärtää,
jos tää sua yhtää helpottaa
tunteet sua kohtaa
oli jotai ihan toista
eikä mikää muistoo meist poista
oon ilone et olit mun elämäs,
kumpa kaikki ois vaa helpompaa, tulisit takas
aikaa ei voi takas kääntää,
enkä pysty mun tuntei määrää
syytän vaa itteeni,
ehkä oon täys kusipää sittenki
en ehkä oo ainoo idiootti täsä maailmas,
oon vaa ainoo joka vie sult kaiken pois.
mitä tein väärin ?
tein asiat vaa niinku ne parhaaks näin
ei syytä huolee,
emmä näihi kyynelii viel kuole
kaikest pääsee yli ku jaksaa yrittää
turha täsä vaihees on luovuttaa
satutin monii ihmisii pelkäl totuudel,
anteeks et oon tälläne
nyt tähä tulee kuitenki muutos
unohdetaa menneet, ja alotetaan uusiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti