en muista koska viimeks oisin ollu jollekki kateellinen, mutta ku päätin tän päivän kyylätä tuntemattomii ihmisii, se sai mut tajuumaa mite paljo paremmi jollai on asiat.
en tarkota pelkästää sitä ku vanhemmat on lelliny kakaroitaan ja kaikilla on iphonet ja aplen tietokoneet ja tabletit ja onepiecet ja mopoautot ja järkkärit ja kaikkisemmoset turhuudet.
ennenkaikkee tarkotan sitä, miten joidenkin elämä on NIIN täydellistä:
niillä on söpöt poika/tyttöystävät, ulkonäköö, kavereita, ne on suosittuja ja kaikki tykkää niistä.
tällästen ihmisten kohalla pistää väkisinki miettii et mitä ne on tehny ansaitakseen ton kaiken ?
mikä tekee niistä parempii, ku tälläsist peruspulliaisist kuten mä?
mä vannon, että jokanen tietää yhen tyypin mistä ei tykkää vaan sentakia et kaikki pitää sitä jotenki ''tavallista parempana''.
mä ymmärrän, että toiset tykkää olla feimei ja tykkää siitä et ihmiset tyylii tulee pyytää nimmarii kaduilla, mutta oikeesti, jos noin suosittu on, nii ei elämä voi olla mitää ruusuilla tanssimista.
kaikki puhuu melkee aina sellasista pahaa, usein vaan siks et ne haluis olla samanlaisii.
kukapa ei huomiosta tykkäis ?
mä en todellakaan väitä etteikö mua vituttais ku kaikki puhuu sellasista ihmisistä, jotka on niin upeita ja niin ihania ja niillä on niin hieno iphone viis ja niin hieno kartano ja 50 mopoautoo josta voi popittaa skrillexii nii et koko kortteli kuulee ja vanhemmat miljonäärei ja vittu lentävii yksisarvisii takapihal :D
mut sit mä aina alan ajattelemaan jotain kehitysmaiden lapsia, jotka ois tyytyväisiä vaan puhtaasta vedestä.
se saa mut aina ymmärtämään, että meillä ei oo mitään syytä kadehtii näit ns. ''parempii ihmisii''.
meijän pitäis olla tyytyväisiä, tyytyväisiä että asiat on sentään näin hyvin.
kateus on luultavasti yks niistä asioista, mitä mä vihaan eniten, vaikka oon itekki ollu sairaan monta kertaa kateellinen vaikkamistä.
se on säälittävää, eikä siitä oo mitään hyötyä et valittaa sen takii et jollain muulla menee kaikki niin paljon paremmin ja ite on säälittävä luuseri.
sillon se on kiinni vaan itestä.
jollei edes yritä, ei tietenkää saavuta mitää.
jos tuhlaa koko elämänsä aatellen et naapurin pentti tulee aina olemaan rikkaampi kun mä, ei pysty elämään unelmiensa mukaan.
sillä ei oikeesti oo mitään väliä, mikä tai millanen joku muu on, kaikki on vaan omasta tahdonvoimasta kiinni ja siitä, että luottaa itseensä.
aina ei kaikki mee niinku elokuvis, ei kenelläkään mee.
mä oon kyllästyny olemaan kateellinen ja toivon et muutki käsittäis, ettei itteään tulis ikinä verrata kenenkään. :)
hyvää yötä kaikille, ootte parhaita ! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti