\ (•◡•) /

heipsulihei! 

eipä oo jälleen kerran sitte marraskuun(?) jälkee tänne postattuu mitään ja nyt kun kerranki vaivauduin kirjautumaan tänne nii kerrotaas sit kaikki maholliset kuulumiset mitä kertoa pystyy (tosiaan, on niitäki joista en välttämättä missään netissä julkisesti puhuis :D:D)

♫ 

~ minkä sille ite mahtaa, 

et vitutus kasvaa ku jengi paskaa lastaa sun niskaan

 sano fuck it kaikille, se paljon mahollistaa ~

♫

jokatapauksessa yleisesti ottaen mulle kuuluu melko hyvää! uusvuos ja joulu meni hyvin, sain toivomani nokia lumian ja ihan hyvin on toiminu ainaki tähän mennes :) kaikenlisäks VIHDOIN ollaan kesäl menos sinne saksaan, matkaki jo varattu! arvatkaa vaa jaksanks oottaa? NO EN. peruskouluu jäljellä enää alle neljä kuukaut ja ketäpä ei jännittäis misä saa jatkaa (jos ees saa XD). mulla on kuitenki tavotteet aika korkeella, enkä oo ees harkinnu amikseen hakemista. syy ei oo se et oisin niin huikeen hyvä koulus vaan yksinkertasesti en oo viel yhtään varma mitä tahtoisin tulevaisuudessa työkseni tehä. joo vaihtoehtoja riittää mut mikää ei oikee tunnu mulle sopivalta D: just sen takii kolme vuotta lisäaikaa pohtii ennen ku teen mitää liian hätäsii päätöksii taitaa olla se paras ratkasu! turha viel tän ikäsenä stressata liikaa sitä tulevaisuutta :) 

nii no sit on tää mun ''yksityiselämä'' jos sitä sellaseks voi kutsuu :D ne jotka oikeesti tuntee mut, tietää et oon aina pitäny ryyppäämistä ja kaikkien mahollisten mömmöje vetämistä turhana touhuna. oon aina kuvitellu et tän ikäsenä terveytensä pilaamisessa ei oo minkäänlaista järkee. oon täsä pikkuhiljaa kuitenki alkanu miettii voinko mä enää kattoo sellasia ihmisiä pitkin nenänvartta, jos itekki oon alkanu lipsumaa mukaan tommoseen touhuun? ennenki oon luvannu etten ikinä tee sitä ja tätä ja joka helvetin kerta epäonnistunu. mua pelottaa et mitä käy jos se ''hauskanpito'' menee munki kohal liian pitkälle. tunnen ihan liian monta nuorta jotka on onnistunu pilaamaa koko elämänsä just sillä tavalla et päihteitä ja niiden käyttöö ei oteta tarpeeks vakavasti. ette tiiäkkää mite ilonen oon siitä et mulla on järkeviä ja ihania kavereita, jotka pitää musta huolta ja tekee kaikkensa etten joutuis ongelmiin. tiiän, ettei oo niitten tehtävä toimii lapsenvahtina ja valvoo mua. sen takii mua pelottaaki mitä tulee tapahtumaa sillonku mulla ei enää oo ketää pitämäs huolta, vaa vastuu on täysin mun omissa käsissä. ei sitä oo aiemmin tullu ajatelleeks et nyt ois jo tosiaa aika ainaki jollain tasolla kypsyy ja aikuistuu..

onhan niitä positiivisiaki asioita lähiaikoina tapahtunu ja niistä kirjottelen tänne PALJON mielummin! :)

elikkäs tää on mun suusta aiemminki kuultu mut oon tainnu tällä kertaa oikeesti löytää sellasen ihmisen (tai no pojan) jota en ees uskonu olevan olemassa muutaku saduissa ja romanttisissa elokuvissa! se miten tapasin tän henkilön ei oo erityisen romanttinen ja koskettava tarina mutta kerronpahan sen kuitenki: oltii tossa muutama kuukaus taaksepäin idan ja piitan kaa paimiossa (suomen paskimmassa ''kaupungissa'') pyörimässä. en oo ihan varma ketä meijän alun perin piti käydä tapaamassa mut mun oli ainakin tarkotus nähä eräs santeri. meijän eteen ajo iha yllättäe mopoauto jossa oli kaks poikaa ja toinen niistä oli nimeltään santeri (ei tietystikää se santeri jota me etittii joten tästä syntys pikkunen sekaannus) :D piita ilmeisesti tunsi tän kyseisen henkilön ja ne vaihto siin parisanaa ja niin edellee. en ees ala jauhamaan jotai että ''heti kun meidän silmämme kohtasivat, tiesimme että olimme tarkoitettu toisillemme''. just ja just nähtii toisemme pikasesti ja sit ne oliki jo poissa. en ees kuvitellu et oisin viel joskus nähny sen santerin jossain. no, myöhemmi tää sama henkilö päätti kuitenkin tulla puhumaan mulle missäs muuallakaan kuin kik messengerissä. mä en ois uskonu et jonkun kanssa kirjottelu sais mut niin iloseks. en ois ees uskonu et joku paimiolainen vois olla samanlainen ku mitä santeri oli ja on. siin oli jotai sellasta mitä missään pojassa en oo huomannu tai ketään poika ei ainakaan sitä oo näyttäny. se jakso olla kiinnostunu musta ja mun tylsästä elämästä, se pysty aina piristää mua ku oli huono päivä. uutena vuotena mun ja idan piti juhlii ihan vaan turussa mut suunnitelmiin tuliki yllättävä muutos ja keksittii et lähetäänki paimioon. vaikka se sillon kuulosti huonoimmalta suunnitelmalta ikinä nii jälkeepäin voin sanoo et kyllä kannatti! luultavasti oisin saanu raketin otsastani läpi enkä ees tietenkään nyt tätä kirjottelis, jos santeri ei ois pitäny musta koko iltaa ja yötä huolta. omituisinta oli se, et ei todellakaa ollu sen tehtävä vahtii ja pitää seuraa jollekki lähes tuntemattomalle tytölle, ja se teki sen silti. ja onneks teki. mulla oli paras uusvuos moneen vuoteen ja hymyilin koko loppu yön vaik jouduttiin sielt paimiosta lähtemään. mus on aina ollu semmonen vika et alan esittämään aina ihan hirveesti 'vastakkaisen sukupuolen seurassa'. santerin kaa voin kuitenki olla oma vammanen itteni, koska tiiän et se on ite ihan yhtä vammanen :D se on ainoo ihminen joka oikeesti lähtis keskellä yötä ajaa mautolla 35km vaan sitä varten et oon siinä kunnossa et en yksin selviydy himaa (perustuu tositapahtumiin XD). santeri on nähny mut sillo ku oon ollu pahimmillani ja silti se ei oo viel lähteny ja jättäny mua yksin. jo se merkkaa mulle paljon. oon hankala ihminen ja onnistun tavalla tai toisella pilaa aina kaikki jutut mitä mulla on. mikään (varsinkaan tän ikästen suhteet) ei oo ikuista ja tiiän sen. silti mä uskon ja toivon et tää ois jotain pysyvämpää. en oo mikään söpöilijä ja romanttisinta, mitä ikinä oon sanonu on ehkä ''sulla on söpöt silmät''. XD mä ja mun kaverit tietää et nyt oon löytäny jotain mistä ihan oikeesti haluun pitää kiinni. en voi ku toivoo ja uskoo et santeriki tietää sen. mä oon jo tähän mennessä tavannu montamontamontamonta kusipäätä, joita ei tunnu kiinnostavan ku se mitä tyttöjen jalkojen välissä on. oon tavannu montamontamonta kusipäätä jotka ei tiiä yhtään miten meitä tyttöjä kuuluis kohdella. en ois ikinä uskonu tapaavani näin yllättäen henkilön, joka ei oo yhtää semmonen ku mihin oon tottunu. just nyt en muuttais mitään mun elämässä. ehkä kaikki ei oo täydellisesti eikä mun vanhemmat omista kartanoo west end:istä enkä seurustele justin bieberin kaa mut kuka sellast tarvii ku on maailman paras perhe ja ystävät? en tiiä mitä oon tehny ansaitakseni tän mut mitä tahansa se oli, ei sillä oikeestaa oo merkitystä. teen mitä vaan et en menettäis kaikkee oman typeryyteni ansiosta. tällä hetkellä se on ehkä ainoo asia mitä mä todella pelkään.

koska ketään ei luultavasti kiinnostanu toi äskönen romaani, aattelin lisätä tänne loppuun muutaman kuvan :D:D hyvää sunnuntaita för alla! 

parhaatkaverit ღ

vähä joulukuvii :3  (x) ajankohtasta :D:D 

nojoo siinä teille santeria :D ღ