erilaisuus.

mä tiiän, että tää koko ''pitääkö aina kulkee massan mukana?'' on aika loppuun jauhettu aihe. en haluu loukata ketään tällä, haluun vaan ilmasta oman mielipiteeni ja toivon, että ees joku arvostais sitä.

joskus vaan miettii, miten paljon paremmin kaikki oli pienenä lapsena. sillon ei arvostellu toisia niitten vaatteiden, ihonvärin tai minkään muunkaan takia. ei tarvinnu välittää, mitä muut susta aattelee.

nyt, monta vuotta vanhempana tajuaa, miten sairas maailma todellisuudessa on. soditaan toisia vastaan vaan yhen eriävän mielipiteen takia. ihmisiä kiusataan ja syrjitään vaan sen takia, että ne pukeutuu eritavalla tai poikkee jollain tavalla muista. arvostellaan toisia niiden rodun ja ihonvärin takia, vaikka ne ei edes pysty vaikuttaa siihen, millasiksi on syntyny. maailmassa on monta käsittämätöntä asiaa ja yks on just tää, miten ihmiset ei osaa hyväksyä erilaisuutta.

en ehkä ite oo mikään malliesimerkki henkilöstä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvosesti eikä ikinä sano pahaa toisista vaan jonkun ulkosen seikan takia. silti tunnen viisastuneeni sen verran et pystyn rehellisesti sanomaan: kukaan tällä maapallolla ei oo ikinä ollu täydellinen, eikä tuu koskaan olemaankaan.

jos ihminen käyttää paljon meikkiä, sitä vaan kutsutaan feikiksi, eikä yhtään mietitä, että ehkäpä se henkilö pelkää muiden mielipiteitä, ja yrittää piilottaa sen epävarmuuden meikin taakse. 

jos joku tyttö käyttää paljastavia vaatteita, haukutaan sitä huoraksi, eikä yhtään ajatella, että se tyttö ehkä luulee, että ei oo muita tapoja saada toisten huomiota.

jos joku pärjää koulussa muita paremmin, on se toisten mielestä heti hikke ja nörtti, eikä kenellekkään ees tuu mieleen, että tää ihminen haluu kenties tuntee olevansa ees jossain asiassa hyvä ja sen takia panostaa tosissaan koulunkäyntiin.

jos joku on itsetuhonen ja masentunut, aletaan sitä heti epäillä vaan huomionhakijaks ja säälittäväks, vaikka ei yhtään tiedetä mitä kaikkea tää ihminen on joutunu kokemaan ja miten itsemurha oikeesti voi tuntua ainoolta ratkasulta.

jos joku on ujo ja hiljanen, muut pitää sitä outona tai jotenkin poikkeavana, vaikka todellisuudessa tää ihminen haluis olla yhtä puhelias ja sosiaalinen kun muutkin, mutta ei vaan uskalla jostain syystä.

ne, jotka luulee että ite en oo koskaan joutunu kuulemaan toisten arvostelua, ootte aivan helvetin väärässä. oon koko elämäni ollu semmonen ihminen, josta toiset tykkää etsii jotain vikoja ja heikkouksia. ite oon siihen tottunu, eikä mua enää oikeastaan kiinnosta mitä muut musta ajattelee tai puhuu. kenenkään ei oo pakko eikä kuulukkaan muuttua siitä, mitä oikeesti on. vaikka miten ne jauhais paskaa ja yrittäis saada sua muuttumaan, ainoo keino saada kateellisten suut tukkoon on näyttää niille et sä oot just semmonen kun oot, eikä kenelläkään oo oikeutta vaikuttaa siihen millään tavalla.

''erilaisuus on rikkaus'' kuten joku fiksu henkilö on joskus sanonut.

ennenku menet kommentoimaan millään tavalla toisen ulkonäköä, pukeutumistyyliä, luonnetta tai oikeestaan mitä tahansa, kannattaa kattoo peiliin ja miettiä, ootko sä ite niin täydellinen, että sulla on siihen varaa. jos oikeesti kokee olevansa joka ikisellä tavalla muita parempi, suosittelen hankkimaan apua. on okei olla itsevarma ja rakastaa itseään mut itsevarmuuskin on tervettä vaan tiettyyn pisteeseen saakka. 

rasismi on yks niistä asioista, mitä mä en vaan pysty tai kykene ymmärtämään. mitä vitun väliä on jollain ihonvärillä, rodulla, tai uskonnolla? vielä tyhmempää on se, että alotetaan sotia vaan sen takia, että ''noi toiset nyt kannattaa eri uskontoa kun me, tapetaan ne kaikki.'' 

en käsitä, mitä kiksejä ihmiset saa rasismista. se että pieni osa muslimeista on terroristeja, pieni osa mustista on rikollisia tai että pieni osa suomalaisista on alkoholisteja, ei mun mielestä oikeuta siihen että luokitellaan vaikkapa joka ikinen muslimi terroristiksi tai jotain vastaavaa. 

on surullista, miten esimerkiksi ''kauneuden'' käsite on vääristyny ja miten monta itsemurhaa on sen vuoksi tehty. maailmassa on niin monta asiaa, joihin mä haluaisin puuttua. oon kuitenkin vaan yks yheksäsluokkalainen tyttö, jonka mielipide tuskin merkitsee kenellekkään mitään. oon silti ilonen, että on olemassa muitakin ihmisiä, jotka on samaa mieltä tästä 'erilaisuuden tärkeydestä'. on onneksi vielä henkilöitä, jotka tekee kaikkensa sen eteen, että toiset tuntis ittensä arvokkaaksi ja uskaltais olla sellasia kun on. yks mun suurimmista haaveista on itekki olla semmonen ihminen, jonka mielipiteillä oikeesti on jotain väliä ja et voisin vaikuttaa ihmisiin.

mulla on kuitenkin yks pikkunen ohje elämään, jonka avulla ite oon jaksanu puskee kaiken läpi, vaikka ei ois ihan helppoa ollu.

vaikka tää kuinka kornilta ja loppuunkulutetulta kuulostaa niin mun vinkki kuuluu näi: oo omaittes, vaikka mitä muut ajattelis. et tuu koskaan selviytymään elämässä, jos yrität aina vaan miellyttää toisia. vaikka miten menisit muiden pillin mukaan ja kuvittelisit sillä tavalla säästyväs muiden loukkauksilta, et tuu ikinä saavuttamaan mitään, jos et kuuntele omaa päätä ja sydäntä. kukaan ei tunne sua paremmin, kun sä ite. 

ite en enää tätä paremmin osaa ottaa kantaa kyseisee aiheeseen. 

toivottavasti tää saarna herätti ees jotain ajatuksia ! :)