en oo varmaa ainoo, joka on joskus tuntenu näi.
mut koska en osaa puhuu tästä suoraa, on ehkä parempi et kirjotan mun ajatukset tänne toivoen et ees joku jaksais lukea ja ymmärtäis mitä tarkotan.
joten, asia on nyt niin että mun paraskaveri on ihastunut erääseen ihmiseen, jonka tunnen niin hyvin et tiiän et se tulee satuttamaan mun kaveria.
ehkei tahallaan, mutta niin vaa tulee käymää jos tää tulee jatkuu samaa rataa.
vaikka kuinka yrittäisin hokee mun frendille että oot liian sinisilmänen, tiiän ettei se kuuntelis.
''rakkaus'' tekee ihmisistä niin tyhmiä.
en oo kateellinen, eikä mulla oo mitään sitä vastaan että toiset on onnellisii yhessä, tiiän vaan et tää juttu ei tuu päättymään hyvin.
myönnän et siit pojasta on helppo tykätä, mutta mite mä saisin mun kaverin uskomaan että ihmiset ei aina oo sellasii ku mitä niistä luulee ?
en haluu esittää et oisin kovin innostunu, ku mun kaveri puhuu allday siitä miten ihana se jätkä on ja nii edellee.
oon ehkä itserakas, mut en vaa haluu et joku poika vie mun tärkeimmän ystävän multa taas kerran.
en ois uskonu et oisin näi surulline sen takii et joku muu on onnelline.
ehkä mun ois korkea aika vaa miettii asioita ja tajuta, että muut saa elää elämänsä niinku tahtoo eikä niinku heli käskee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti